Opinnäytetyö, Morris Mini -68

Opinnäytetyö 2.2.2015 - 24.3.2015

Johdanto

Jo opiskelun alkaessa oli selvää, että haluan painottaa työntekoni ajoneuvoverhoiluun. Mielelläni teen laidasta laitaan kaikkia verhoilutöitä, mutta lähellä sydäntäni ovat nämä pienet söpöt autot - Minit.
Mieheni ja minä olemme siis Mini-harrastajia. Kesäajossa meillä on vuoden -68 Austin Mini ja nyt tulevaksi kesäksi valmistuu toinen vuoden -68 Mini, minulle!

Mieheni tekee itse auton kuntoon. Vielä tällä hetkellä, auto on täysin purettuna autotallissamme. Vielä vähän hitsaushommia ja sitten alkaa pohjamaalaus ja maalaus. Sitten onkin oikeastaan enää kasaus ja loppu"sipistely". Niin, ja itse tärkein: sisusta.

Teen verhoilun opinnäytetyönäni koko Morris Minimme sisustan: penkit, oviverhoilut, kattoverhoilut, kojelauta, hattuhylly ja vaihdekepin pussukka! Tästä tulee ensimmäinen "kokonainen" sisusta autoon, jonka teen. Toivon, että onnistun niin hyvin, että auto toimisi käyntikorttina, kun liikumme kesät esimerkiksi kerhomme Mini Club Flying Finns, tapahtumissa.

Jännittävää!

Penkkien purku

Työn aloitin piirtelemällä ja hahmottelemalla tulevaa päällystystä penkkeihin suoraan. Olin jo aiemmin tehnyt melko tarkat suunnitelmat paperille, joten nyt oli lyötävä lukkoon lähinnä mitat ja oikeat kohdat saumoille. Piirtelyn jälkeen aloin purkamaan verhoiluja ja tutkimaan mitä penkit ovat "syöneet".


 

Takapenkit

Takaistuimen verhoilu oli liimattu kiinni suoraan istuimen vaahtomuoviin. Takaistuimessa ei ole runkoa lainkaan, vaan muotoiltu vaahtomuovi ainoastaan. Istuimen etu-alareunan verhoiluun oli liimattuna ohut vaneri, joka taas oli liimattu vaahtomuovi. Oletan, että sillä on saatu istuimen etuosa suoraksi ja siistiksi.

Takaselän verhoilu oli kiinitetty selän kehikkoon verhoiluklipseillä. Ne oli helppo poistaa. Alla oli noin kaksisenttinen vaahtomuovi liimattuna kehikkoon.

Penkkien purkamisen jälkeen, laskin penkkeihin kangasmenekin ja hahmottelin siitä kaavion. Tulokseksi sain 10 metriä keinonahkaa ja reilun metrin oranssia kangasta. 

Takaselän runko

Takapenkin pehmustaminen

Takaistuimen vaahtomuovi, kuten kaikki muutkin pehmusteet ovat autossa alkuperäiset. Tarkkaa tietoa penkkien vuosimallista ei ole, mutta kyseisen auton istuimista ei ole kyse. Vanhat kuitenkin. Selvää siis oli, että kaikki pehmusteet menevät uusiksi. Olin jo syksyllä ”hamstrannut” kotiini erilaisia vaahtomuoveja, juuri tätä opinnäytettä silmällä pitäen. Niinpä otin ne nyt käyttöön.

Istuinta aikani mallailtuani ja pyöriteltyäni hankkimiani pehmusteita, tulin seuraavanlaiseen lopputulokseen: HR50, paksuudeltaan 7cm, laittaisin kaksi kerrosta koossa 104cm x 42cm. Sen jälkeen muotoilisin vaahtomuovileikkurilla istuimen samaan muotoon kuin alkuperäinen on. Lisäksi aiemman suunnitelmani mukaan, penkkiin tulisi uudet muodot. Ne toteutin myöskin omista vaahtomuoveistani. Penkkeihin tuli korokepalat istuinosiin eteen, sivuille ja keskelle, niin että ”pyllyn kohdalle” jäisi matalampi kohta. Korokepaloista tuli 3,5cm korkeat ja ne tein HR20, paksuudeltaan 2,5cm ja HR25 paksuudeltaan 1cm muoveista. 

Istuin on nyt tehty jämäkämmästä vaahtomuovista kuin alkuperäinen ja sen vuoksi toin penkin kotiin sovitettavaksi autoon. Hyvä, sillä sen verran jäykempi istuin on, että siitä täytyy takareunasta sahata noin 1,5cm pois, jotta se istuu autoon hyvin.

Takapenkin verhoilu

Takaistuimen päällisen suunnittelun aloitin mittailemalla uutta istuinpehmustetta, sekä vertaamalla sitä vanhaan päälliseen. Vanha päällinen oli kuitenkin jo aivan haperoitunut ja olin vähän muuttanut pehmustuksen muotoa, joten päätin luottaa vain pehmusteen mittoihin.

Nyt kun istuimeen oli tehty uusia muotoja, täytyi minun piirtää yksi kaava. Otin läpinäkyvää muovia ja asettelin sen isoilla neuloilla kiinni vaahtomuoviin. Istuimen sivureunat eivät ole suorat joten piirsin muoviin saumojen kohdat. Lisäsin sentin saumavarat ulkoreunoihin ja kaksi senttiä sisäreunaan, koska sisäpuolella on lisätty vaahtomuovimuoto. Muut palaset sain mittaamalla. Istuimen kappaan otin mallia vanhasta verhoilusta, ja sainkin siistin ja onnistuneen sauman kulmaan.

Leikkasin kaavojen ja mittojen mukaan palaset ruskeasta keinonahasta sekä oranssista kankaasta.  Penkissä istuinosat on matalammat ja oranssit ja niihin tuli leveyssuuntainen tikkaus kuuden sentin välein. Oranssiin kankaaseen ompelin senttisen vaahtomuovin sekä apukankaan, jotta sain tikkaukset hyvin näkyviin. Ennen ompelua liimasin vielä vaahtomuovin kiinni päälikankaaseen, sillä koepalassa väliin jäi ilmaa ja se jäi minua häiritsemään.

Tereen ompelin oranssista kankaasta. Ompelin tereen kiinni kappaan ja kapan päälliseen. En ollut tyytyväinen lopputulokseen: kulmat olivat tereistä vähän rutussa ja ompelutikkaus pilkisteli joistain kohdin terettä. Niinpä purin koko istuimen. Ompelin tereen tällä kertaa kiinni päälliseen ja vasta sitten kapan päälliseen. Näin onnistui erinomaisesti ja kulmista tuli siistit ja ompeleitakaan ei näkynyt enää. Sovitin päällisen paikoilleen ja olin tyytyväinen.

Sitten olikin jo vuoroissa istuimen verhoilu. Olin jo aiemmin päättänyt, että liimaisin kovettajaliimalla (kaksi-komponenttinen liima joka kestää eri sääolosuhteita ja on lopullisesti kuiva vuorokauden kuluessa), verhoilun oranssit osat kiinni pehmusteeseen. Myönnän, että se kyllä hirvitti - sillä tiedossa oli, että kun liima kerran on paikalleen jämähtänyt, se ei irtoa kuin palasina… Mutta niin vaan ryhdyin tuumasta toimeen. Levitin liiman huolellisesti pehmusteeseen sekä verhoiluun, odotin että liima kuivui kosketuskuivaksi ja aloin painella verhoilua paikoilleen. Hyvin onnistui. Sen jälkeen vedin päällisen kokonaan päälle ja asettelin paikoilleen. Vanhat verhoilut olivat istuinpehmusteeseen liimatut, joten myös minä liimasin tämän uuden. Liimasin ensin istuimen ala-etureunaan ohkaisen (4mm) vanerin 8cm x 100cm, johon niittasin verhoilun etukapan. Loput sivut liimasin kovettajaliimalla.

Testing testing...

Takaselän pehmustaminen

Takaselän runko on vain metallikehikko. Liimasin siihen ensin apukankaan, jonka päälle liimasin senttisen HR25-vaahtomuovin kauttaaltaan. Siihen päälle tein samanlaiset muotopalat samoista aineksista kuin istuimeen, niin että istujan selän kohtaan jää syvennys. 

Takaselän verhoilu

Takaselän kappaleiden mitat sain mittaamalla pehmustettua runkoa. Ainoastaan sivut, joissa on selkeä muoto, kaavoitin. Kaavoitus hoitui samalla tavalla kuin istuimeen: pala läpinäkyvää muovia päälle ja tussilla piirsin taas haluamaani kohtaan saumat. Sen jälkeen lisäsin sentin saumavarat ja lisäsentti taas ”selän syvennyksen” kohdalle.

Myös selkään tuli samanlaiset oranssit syvennykset kuin istuimeen, joten olin ommellut myös selän oranssit osat samalla kuin istuimen. Ompelu sujui mielestäni hienosti. Selän kappaleet ompelin yhteen, jonka jälkeen ompelin ympäröivän tereen. Viimeiseksi ompelin taas kapan.

Selän verhoilun liimasin samaan tapaan oransseista osista kiinni pehmusteeseen, kuin istuimeen olin liimannut. Liimausten jälkeen oli lopun päällisen kiinnittämisen aika. Se ei ollutkaan niin yksinkertainen juttu. Minulla oli säästössä vanhat ”klipsit”, joilla vanhakin päällinen oli kiinnitetty. Klipsit olivat niin tiukat, että jouduin ruuvimeisselin ja pihtien avulla avaamaan niitä, jotta sain ne paikalleen. Mutta klipsit olivat täysin käyttökelpoiset, vaikkakin ovat monta kymmentä vuotta vanhat! Kiinnittäminen vei yllättävän kauan aikaa.

Valmiit takapenkit

Etupenkit

Pehmustaminen

Aloitin etupenkkien työstämisen selästä. Pehmustaminen oli tarkoitus toteuttaa aivan samalla tyylillä kuin takapenkitkin. Selkään tuli ensiksi 2,5cm HR25EP. Sen jälkeen korokepalat toteutin kuten takapenkissä, eli HR25EP ja lisäksi HR30 sentin paksuisena. Takapenkeistä hieman viisastuneena, liimasin senttisen pyöreästi suoraan kiinni pohjapehmusteeseen, jotta terävää reunaa ei pehmusteeseen jää ollenkaan. 

Etupenkkien selät pehmustettuina

Päällisten kaavoitus

Päällisten kaavoitus ei ollut lainkaan niin helppo kuin takapenkeissä. Alkuperäisessä piirroksessani olin suunnitellut, että selkään tulee sivuille kapat, joita kiertää tere. Ja yksi näkyvä sauma etuselän ja takaselän taitteeseen. Aikani pyöriteltyäni kankaita ja ajatuksia, päätin kuitenkin tehdä vain yhden teresauman, joka kiertäisi sivulta sivulle yläkautta. Kaavoitettuani ajatuksen muoville ryhdyin kankaiden leikkuuseen ja ompeluun. Kun vedin päällisen selkänojaan alkoi totuus paljastua: eihän se istunutkaan… Tere sauma jäi väkisin liian ylös, jolloin etuselän oranssi osa tippui noin 3-4cm liian alas. Ei auttanut vaikka kuinka koitin hieroa päällistä paikalleen. Niinpä korjasin kaavoitusta. Tein takaselkään radikaalimmat muodot, ja otin etuselän sivupaloista vähän pois, jotta saisin kappaleen istumaan paremmin. Ompelun jälkeen uusi sovitus. Nyt se istui vähän paremmin, mutta en saanut sitä edelleenkään uuteen kohtaan. Palasin paperisuunnitelmiini ja aloin pohtimaan, miksi ylipäänsä vaihdoin suunnitelmaani alun pitäenkään? Pehmustuksen muoto oli niin paljon muuttunut, että todennäköisesti en tulisi saamaan etu- ja takaselän saumaa siihen kohtaan johon sen haluaisin, ainakaan ilman kappaa. Päätin muuttaa kaavoitusta, ja palata siis alkuperäiseen suunnitelmaan.

Siispä aloitin uudestaan kaavoittamaan etupenkin selkään. Piirsin vaahtomuoveihin uudet haluamani muodot ja saumojen paikat. Sen jälkeen kiinnitin läpinäkyvän muovin neuloilla pehmusteisiin ja jäljensin saumojen paikat siihen. Ei muuta kuin piirto kankaille ja leikkuu. Käytin vanhasta päällisestä joitain osia joita pystyin. Ompelin kaikki palaset paikoilleen, todetakseni taas kerran, että ei se päällinen edelleenkään istu. Aikani pohdittuani, muutin sivukappoja kapeimmiksi ja keskitin kapan hieman eri kohtaan. Uuden purkamisen ja ompelun jälkeen, olin vihdoin tyytyväinen.

 

Selän verhoilu

Kun ensimmäinen etuselkä oli ommeltu ja varmasti sellainen kuin halusin, oli aika alkaa pohtimaan ”oranssin palan” liimausta selkäpehmusteeseen. Jos liimaus oli takapenkeissä jo jännittävää, niin nyt se oli vielä jännittävämpää. Etuselkähän on ommeltu ”pussiksi”, joten liimaus oli huomattavasti hankalampaa toteuttaa kuin takapenkin selässä ja istuimessa.

Päällinen oli asetettava ensin kokonaan paikoilleen, jotta se tulisi oikeaan kohtaan. Sen jälkeen se piti ”kääriä” ylös, niin että se jäi pehmusteen päälle noin 15cm matkalta. Liima piti koittaa saada levitetyksi noin kymmenen sentin matkalle sekä pehmusteeseen, että päälliseen. Tässä kohtaa oli onneni, että aloitin selästä enkä istuimesta, sillä pystyin liimaamaan alakautta istuinrungon välistä.

Pääsin liimauksessa noin puoleen väliin, huomatessani sen kuitenkin olevan vinossa. Ei muuta kuin kiireesti lämpöpuhaltimella lämmittämään ja sain liimauksen onneksi irti. Tästä viisastuneena, piirsin tussilla pehmusteeseen apuviivat, joihin kohdistin poikittaisompeleet. Sain selän liimattua nyt siistimmäksi. Pieni kauneusvirhe kuitenkin jäi näkyväksi. Oranssi kangas jäi oikeasta yläkulmasta vähän rytylleen, johtuen luultavasti siitä, että olin ennen ompelua liimannut sen pehmusteeseen. Todennäköisesti ilman sitä liimausta, kangas olisi asettunut paremmin ja ilmaa olisi jäänyt luonnollisesti väliin. 

Selän liimaus

Etuselkä valmis

Etuistuimen pohjarakenne

Istuimissa oli alunperin muoviset muotoillut palat, jotka olivat koukuilla kiinni rungossa. Muovit

olivat kuitenkin niin pahoin vaurioituneet, että niistä ei ollut enää mihinkään. Miehelläni oli

olemassa semmoista paksua mustaa muovia, jonka keskellä meni kudos, joka vahvistaa muovin

hyvinkin tukevaksi. Piirsin vanhojen mallin mukaan tähän muoviin uudet pohjat. Sahasin ne

vannesahalla muotoonsa.

Mieheni teki alumiinista vahvistuskappaleet kiinnityskohtiin, jotka kiinnitettiin popniiteillä muoviin.

Kun aloin kiinnittämään muoveja paikalleen, ei popniitit pitäneetkään vaan tulivat rei’istään läpi ja

koukku repi muovin rikki. Niinpä alumiiniset vahvikkeet laitettiinkin sekä ylä- että alapuolille, ja

ruuveilla kiinni. Nyt uutena ongelmana olikin muovin joustamattomuus. En saanut kiinnitettyä sitä

paikoilleen joka sivulta. Niinpä väänsi uudet karvan verran pidemmät koukut kahdelle sivulle ja niin

sain pohjarakenteen lopulta paikoilleen.

 Uusi kumi pohjarakenteena

Etuistuimen pehmustaminen

Tarkoitus oli jälleen saada istuimeen samanlainen muoto kuin takapenkin istuimeen ja selkään.

Mallailin erilaisia vaahtomuoveja tullakseni hyvään lopputulokseen. Kuitenkin säveleni olivat sen

verran selvät, että aloin tuumasta toimeen. Pohjarakenteen päälle liimasin 3cm paksua HR50-

vaahtomuvia. Etureunaa kiertämään liimasin senttisen HR30-vaahtomuovin. Sen jälkeen tein

”muotopalat” istuimeen samalla lailla kun muihin. Nyt jouduin kuitenkin tekemään pieneen viisteen

sivupaloihin, jotta se menisi nätisti istuimen alle. Tuntui, että istuimen muoto jäi vähän lättänäksi,

joten päätin vielä lisätä koko korotusmatkalle ylimääräisen senttisen HR30-palasen.

 Hommat etenee!

Istuimen päällisen teko

Istuimen päällistä lähdin kaavoittamaan taas läpinäkyvällä muovilla. Kiinnitin muovin heftaneuloilla

pehmusteisiin, ja piirsin muoviin saumojen kohdat haluamilleni paikoille. Lisäsin piirroksiin

saumavarat ja leikkasin irti. Rohkeasti päätin leikata kankaat suoraan kaavojeni mukaisesti.

Ompelin ensin oranssit ”keskikohdat” molempiin istuimiin samaan tapaan kuin aiemmatkin. Sen

jälkeen lähdin ompelemaan istuimen muita paloja. Tereitä olin ommellut aiemmin jo valmiiksi.

Ompelu sujui mielestäni hyvin ja jo rutiinilla. Sovitin istuinpäällistä uusien pehmusteiden päälle ja

hyvältä näytti. Päätin ommella heti myös toisen istuimen valmiiksi, vaikken vielä ollut pehmustanut

toista etupenkkiä.

Istuimen verhoilu

Mallailtuani päällistä penkkiin, päätin vielä lisätä senttisen HR-30 vaahtomuovin korokekohtiin, jotta

sain istuimen näyttämään mieleiseltä. Sen jälkeen liimasin oranssin kohdan jälleen vaahtomuoviin

kiinni. Oli helpompaa kuin selkään, sillä istuin on kuitenkin alhaalta auki. Sen jälkeen kiinnitin  ver

hoilut klipseillä runkoon kiinni. Tämän jälkeen tein myös toisen etupenkin samaan kohtaan val

miiksi. Lopuksi oli vuorossa penkkien viimeistely. Selkiä ei ollut vielä kiinnitetty, joten aloitin kiinnit

tämällä takaselän runkoon. Sen jälkeen kiinnitin selän kapat liimaamalla ne kovettajaliimalla poh

jaan kiinni. Valmista tuli!

 Tadaa!

Mittarin kehikon verhoilu

Autoon tulee kolme mittaria muoviseen kehikkoon. Ajattelin verhoilla etuosan, johon mittarit tulevat näkyviin oranssilla kankaalla ja ympäryksen ruskealla keinonahalla. Purin mittarista kromisen kehikon irti. Sitten putsasin kehikon asetonilla, jonka jälkeen vielä hioin muovin pinnan hiomapaperilla rikki – jotta liima tarttuisi hyvin. Kehikon muotojen vuoksi, en oikein osannut arvioida sopivaa tapaa verhoilulle, joten lähdin kokeilulinjalle.

Ensimmäinen yritys:   Leikkasin kaistaleen keinonahkaa ja aloitin alhaalta keskeltä suoraan liimamaan keinonahkaa muoviin. Lämmittelin nahkaa jotta se venyisi hyvin. Puolessa välissä sain huomata, että en saa riittävästi venytettyä nahkaa ja se tulisi menemään aivan liian vinoon. Niinpä poistin nahkan kehikon päältä.

Toinen yritys:              Päätin tehdä kaksi ompelusaumaa, molemmin puolin mittaria. Tein siitä hyvin napakan, jotta ei jäisi lörpöttämään. Vedin keinonahkan kehikon päälle ja leikkasin yläpuolelta reilusti nahkaa pois, jotta venyisi mittarin yli. Hyvältä näytti. Päätin että liimaan nahkan kehikkoon vain reunoilta ja aloitin liimaamaan. Ensimmäinen reunasyvennys toi totuuden jälleen esiin: nahka jää ruttuun syvennykseen vaikka kuinka lämmitän ja venytän. Poistin nahkan kehikon päältä.

Kolmas yritys:             Leikkasin uuden palan keinonahkaa kehikon yläosaa varten, tällä kertaa nii, että venyvyys olikin pystysuunnassa, eikä leveyssuunnassa niin kuin aiemmin. Ajattelin josko se vaikuttaisi ryppyyntymiseen. Ei vaikuttanut. Jouduin toteamaan, että tällaista jälkeä saa tällä rahalla. Eli, olin valinnut halvan ja huonon keinonahan… Päätin kuitenkin verhoilla kehikon sillä mikä nyt oli tekeillä. Parhaani yritin, mutta kehikon yläreunaan jäi vähän ryppyä…

Kun ruskea osio oli liimattu kehikkoon, oli vuorossa oranssin liimaus. Olin leikannut

mahdollisimman tarkkaan kankaan valmiiksi ovaalin muotoon. Liimasin työtoverin avustuksella

oranssin kankaan kiinni (toinen suojasi ruskeaa keinonahkaa liimautumasta ja toinen liimasi). Sen

jälkeen puhkaisin mittareiden aukot ja liimasin kankaan hyvin kiinni kehikon sisäpuolelle.

Viimeistelin mittariston asentamalla kromikehyksen takaisin paikoilleen.

Alkuperäinen kehikko

 Hiottu kehikko

 

Lopultakin valmis kehikko

Hattuhylly

Hattuhylly oli yksinkertainen toteuttaa. Sahasin vannesahalla pahvista vanhan mallin mukaisen

kappaleen ja liimasin siihen keinonahan. Liimana käytin kestävyytensä vuoksi kovettajaliimaa, sillä  

aurinko paistaa hattuhyllylle vuoren varmasti.

Ovipahvien tekeminen

Taakse ovipahveja varten olin ostanut hieman jämäkämpää pahvia kuin tavallinen verhoilupahvi.

Piirsin vanhojen pahvien mukaisesti uuteen pahviin muodot ja sahasin pahvit vannesahalla. Sen 

jälkeen aloin suunnittelemaan millaiset korostukset pahveihin haluan. Alunperin olin ajatellut 

oransseja tere”viivoja” 4-5 kpl ruskeaan taustaan. Mutta ajattelin, että siitä ei tulisi hyvännäköinen. 

Niinpä tein muutamia ompelumalleja ja yhdessä mieheni kanssa lopulta päätettiin, että  teen yhden 

oranssin raidan pahvien yläosaan, ja tehosteompeleet raidan sekä ylä- että alapuolille.

Leikkasin kankaat ja ovipahvin muotoisen 7mm paksuisen vaahtomuovin, joka on laminoitu

molemmin puolin kankaalla (jatkossa puhun ”laminaatista”). Lisäksi leikkasin oranssin kaistaleen

kokoisen laminaatin myöskin. Ompelin kankaat yhteen, jonka jälkeen liimasin ensin kapean soiron

laminaattia oranssiin kankaaseen ja sen jälkeen liimasin ison laminaatin koko oviverhoiluun. Näin 

sain oranssin raidan kohoamaan ovipahvista esille. Tämän jälkeen olivat vuorossa tehosteompeleet. 

Täytyy myöntää että tehosteompeleet olivat hitsin vaikeat saada pysymään suorassa…. 

Ja eiväthän ne ole ihan suorassa! 

 Alkuperäinen ovipahvi

 

Viimeiseksi liimasin päällisen verhoiluliimalla ovipahviin ja taittelin kankaat pahvin takapuolelle.

Toisen ovipahvin tein täsmälleen samalla lailla. Ovipahvien lisäksi ovikoteloiden pohjalle tulee

pohja”lärpäkeet” jotka myös tein pahvista ja päälystin keinonahalla.

Etuovipahvit tein muutoin samalla tavalla kuin taakse paitsi pahvi oli hieman erilaista. Lisäksi taakse 

ompelin pyöräkotelonpäälliset molemmille puolille. Ne tullaan liimamaan autoon paikalleen.

Kojelauta

Kojelauta on kolmiosainen näissä vanhoissa Mineissä. Mittarikehikon molemmin puolin on

symmetriset pahviset osat ja ”hyllyn” päälle tulee vain muotoiltu nahka johon on liimattu ohut

vaahtomuovi, sorvifolio.

Piirsin uusille pahveille vanhojen mukaiset osat painoja apuna käyttäen – sillä vanhat olivat

menneet melko kieroon vuosien saatossa. Sen jälkeen sahasin osat irti vannesahalla. Keinonahan

leikkuun jälkeen liimasin sen pahveihin kiinni ja valmista tuli. 

Kattoverhoilu

Kattoverhoilu on kaksiosainen. Kahteen keskenään yhdistettävään kehikkoon on klipsein ja 

liimaamalla kiinnitetty kankainen useammasta kappaleesta ommeltu verhoilu. Vanha verhoilu oli jo 

repeillyt ja homeinen. Verhoilun sai aika helposti irti kehikostaan. Tosin yllätys oli, että liimat olivat 

hyvin pitäviä edelleen. 

Vanhasta verhoilusta oli hyvin hankala alkaa tekemään kaavaa uuteen. Irroitin palaset toisistaan ja 

arvuuttelin onko sivuissa muotoa vaiko ei. Työkavereilta kyseltyäni osa oli sitä mieltä, että muoto on 

ja osa sitä mieltä että ei ole. Päädyin suoriin paloihin. Alun perin ajatus oli, että verhoilu tehdään 

ruskeasta keinonahasta. Mieheni kanssa ajatusta pyöriteltyämme tulimme tulokseen että autosta tulisi 

hyvin synkkä. Niinpä vaihdoimme lennossa suunnitelman oranssiksi. Olin onnekseni löytänyt samaa 

kangasta lisää pari metriä, joten ongelmaa ei ollut. 

Ompelin ensin vain toiseen kehikkoon osat yhteen. Alettuani mallailemaan verhoilua kehikkoon sain 

huomata ongelmia tulevan. Oranssi kankaani on suorastaan kuin peltiä – ei veny eikä viru ja jos 

taipuu niin jälki jää. Eli, varmasti huonoin mahdollinen kattoverhoilumateriaali! Kiinnitin verhoilun 

leveistä saumavaroista niiteillä kehikon kaariin. Reunat kiinnitin verhoiluliimalla kehikkoon. En 

ollut lopputulokseen lainkaan tyytyväinen. Verhoilu ei ollut ollenkaan niin tiukalla kuin olisin 

halunnut. Niinpä irrotin koko verhoilun. Tein saumojen päihin pienet muoto-ompeleet, jotta saisin 

ruttuja häviämään. Kiinnitin verhoilun uudelleen. En edelleenkään ollut tyytyväinen. Irrotin 

reunaliimaukset jälleen. Nyt otin aseekseni lämpöpuhaltimen ja aloin reilusti lämmittämäänkangasta. 

Kangasta saikin lämmittää todella paljon, jotta sain sen venymään. Siltikään kangas ei venynyt 

juurikaan, mutta kuitenkin sen verran että sain venytettyä ryppyjä pois! Lämmitin ja liimasin noin 

20cm kerrallaan. Lähes koko päivän tapeltuani kattoverhoilun kanssa sain ensimmäisen puoliskon 

valmiiksi.

Kattoverhoilun toinen puoli oli huomattavasti helpompi tehdä. Ompelin palaset yhteen ja suoraan 

pienet muodot päihin. Tämän jälkeen kiinnitin verhoilun kehikkoon valeeseen minkä jälkeen 

liimasin ensin verhoilun reunoilta tiukasti kiinni. Sen jälkeen liimasin leveät saumavarat kehikon 

kaariin kovettajaliimalla. Siisti tuli!